Vuosikatsaus ja tavoitteet

Vuodenvaihde lähestyy, joten aika tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen ja todeta, mitä on tullut tehtyä. Tällaisia tavoitteita oli kirjattuna, katsotaan kohta kerrallaan, miten kävi:

Faro:-Muutamat agikisat, joista asiallisia tuloksia. Koitetaan parantaa viime vuodesta ;) - No eihän Faro kisannut, kun kunto ei tuntunut siltä. Humputeltiin vaan, olen hyväksynyt että Faron kisaura on ohi. Epiksissä käydään varmaan joskus, mielen virkistämiseksi.

-Tärkeintä kuitenki pysyä fyysisesti kunnossa - Paha sanoa, paljonhan sitä on nyt tutkittu mutta mitään varsinaista vikaa ei ole löytynyt. Näillä mennään...

-Ihan yllättävänä toteumana oli tokokoe :D Mitään suunnitelma ei sellaisesta ollut, ja osallistumisestahan päätin vasta tuntia ennen kokeen alkua... Kiva ex tempore kokeilu, ja tuloskin saatiin - Hyvä Faro :) Jäänee sen viimeiseksi viralliseksi tulokseksi.

-Marraskuussa kuvattiin selkä ja virallistettiin se. Ei ollut varsinainen tavoite, mutta tulipahan tehtyä.

Figo:
-Loput tokon aloykköset -> TK1 - Toteutui ongelmitta, hyvä näin.

-Agissa kolmosiin ja siellä jokunen kisa - Tämäkin toteutui, tosin kolmosissa ehdittiin vasta yhdet kisat. Ei haittaa, kisaillaan ensi vuonna sit kun on jaksettu ja keritty taas treenata enemmän.

-JK1: Jos kaikki menee hyvin, niin vuoden päätavoite. Lähinnä kokeeseen menon kynnyksenä on tottis, jossa on vielä useita keskeneräisiä liikkeitä. Esteet ja eteenmeno erityisesti, muusta selvittäisiin varmaan jo nyt. Esineruutu vaatii harjoitusta, jälki on parhaimmalla mallilla. - Tämä jäi. Jälkeä ajettiin pari hassua kertaa, muutenkaan en saanut tämän tavoitteen suhteen tehtyä oikein hommia. Tokon treenaaminen oli vauvan kanssa niin paljon helpompaa, joten keskityttiin siihen. Tämä tavoite siirtyy siis aika lailla tällaisenaan ensi vuodelle.

-Jokunen näyttely, tulosten suhteen ei tavoitteita - Kahdessa käytiin.

-Luonnetesti - Käytiin. Olis se ollut kiva läpikin mennä, mutta koirahan on mitä on. Sivistävä ja hyvä kokemus joka tapauksessa.

-Jos rahatilanne sallii, niin selkäkuvat ja/tai kilpparitesti - Ei me sit ruvettu.



Sitten ne tulevan vuoden aatokset...:

Farolle ainut tavoite on pysyä kunnossa. Humputellaan agia ja käydään epiksissä, jos jaksetaan.

Figo:
-Agissa kisata jonkun verran, jokunen nollatulos.

-JK1-tavoite tämän vuoden malliin. En ota kyllä paineita, ihan riittävästi tulee olemaan tekemistä muutenkin, ja maastojen treenaaminen lasten kanssa on haastavaa. Mutta pidetään tämä mielessä, ja katsotaan miten käy.

-Jokunen näyttely.

-Jos pk-puolen treenaaminen ei onnistu tavoitteellisesti, niin tokoillaan. Tokosäännöt uudistuvat elokuussa, ja uusi avoin luokka vaikuttaa kivalta. Treenataan siis niitä liikkeitä, ja katsotaan tultaisko jo koevalmiiksikin.

Extrajuttuna voin todeta, että lauma kasvaa tulevana vuonna. Pojat saavat pikkusiskon... :D Hänestä lisää sitten vähän myöhemmin...

Faron selkä

Selkälausunto tuli, ja yllätys: Ei sillä mitään ylimääräistä nikamaa ole. Sen sijaan viimeinen kylkiluupari puuttuu. Oletettavasti tämä juttu on sotkenut aiemmissa laskuissa, kun ei ole ollut samaan aikaan nähtävillä koko rankaa. Ihan hyvä näin, tätä muutosta ei edes luokiteltaisi jalostuksesta poissulkevaksi itse asiassa (partnerin vaan olisi syytä olla tältä osin normaali). Faron kohdalla sillä ei toki ole merkitystä. Viralliset lausunnot olivat siis:

välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali)
selän spondyloosi SP0 (puhdas)
nikamien epämuotoisuus VA1 (aste 1, lievä)

VA1-lausunto tulee siitä kylkiluuttomasta nikamasta, varsinaisesta epämuotoisuudesta ei ole kyse.

CT-kuvissa ei löytynyt poikkeavaa. VetCT:stä tulleen lausunnon mukaan nuo MG:n mielestä epäilyttävät kohdat olivat jotain verisuonista johtuvia varjostumia tms, eivät mitään merkittäviä löydöksiä. Hienoa! Kilppariarvoista T4 oli alakantissa. Tulimme siis siihen lopputulokseen, että oireilu johtuu todennäköisesti kilpparista. Farolla tauti on aivolisäkkeestä lähtöisin, joten ainakin maalaisjärjellä ei ole kaukaa haettua, että oireet näkyisivät hermostollisinakin? Nyt nostetaan annos kahteen tabuun, ja kontrolloidaan kuukauden päästä.

Monenlaista uutista

Ensimmäisenä uutinen siitä, että tähdet olivat tänään vihdoinkin oikeassa asennossa, ja Figo nousi kolmosiin! Rata ei ollut kummoinen meiltä, mutta tällä kertaa selvittiin virheettä. Ei mitään isompia ongelmiakaan kyllä ollut, perusmenoa, mutta sellaista viime kisojen rentoutta ei oikein ollut. Yhtä kaikki, olen tietysti erittäin iloinen ja tyytyväinen :) Nyt päästään vihdoin kokeilemaan taitoja kolmosluokassa. Figon nolla oli tänään luokan ainut, joten kaiken kukkuraksi päästiin juhlimaan myös luokkavoittoa.

Treenattu on kerta viikkoon -tahtia. Viime viikolla oltiin ATT:lla Sonja Paavolan ratatreenissä. Oikein mukava rata, sopivan haasteellinen. Hankalimmaksi osoittautui leijeröinti, mun ja koiran välissä puomi. Eihän me tällaista olla juuri otettukaan, eli ihan hyvä että tuli eteen. Muutaman avustetun kerran jälkeen Figo hoksasi jutun juonen. Muita suurempia vaikeuksia ei ollut, ainakaan mitään "uutta" :P

Sitten Faron terveyspuoleen. Viime maanantaina käytiin Turun Univetissa Mikael Granholmin vastaanotolla. Ohjelmassa kattavat testit; Erilaista vääntöä, kääntöä ja kopelointia, liikkumisen tarkastelua pihalla jne... Ja sitten rauhoitus röntgen- ja CT-kuvausta varten. Röntgenissä ei todettu mitään uutta, samat 8 lannenikamaa edelleen (kas kummaa), mutta mitään muutoksia ei ollut. Ei merkkejä spondyloosista tai muista rappeumasairauksista. CT:ssä ei todettu välilevynpullistumia (jota viimekertaisella käynnillä vähän arveltiin). Ongelmakohta löytyi ehkä vähän yllättäen rintarangasta, jossa oli jokin epämääräinen löydös. Siitä odottelen vielä tarkempia tietoja, koska kuvat lähetettiin Britanniaan tarkasteltavaksi. Lähipäivinä pitäisi niistä saada tietoa, samoin kilppariarvoista, jotka tarkistettiin samalla reissulla.

Palataan siis asiaan, kunhan lisätieto kuvista saapuu...

Kisailua

Jee, kisattu on! Nollatulokset antavat odottaa itseään, mutta erityisesti eilisen jälkeen fiilis on tosi hyvä ja homma tuntuu sujuvan. Eiköhän vielä ole tähdet oikeassa asennossa virheettömiinkin suorituksiin. Kaksi viikkoa sitten mentiin ATT:lla kolme rataa. Silloin eka rata oli kaaosta, höyryjen purkamista... Mutta kaksi muuta jo hyviä, erityisesti hyppärin loppu-juoksusuoraan olen erityisen tyytyväinen. Tämä löytyy videoltakin... Alussa "pieni" hämmentyminen, en tiennyt yhtään miten tuon ohjaisin joten meni odotetusti plörinäksi. Kepeille lähti hätiköidysti, ja siitä virhe. https://www.youtube.com/watch?v=cGcROvuwB-4 Tuloksina kaksi vitosta ja hyl, molemmilla vitosilla sijoituttiin kolmanneksi, eli lohdutuspalkintoja saatiin, kiva... Toinen vitonen tuo videolla nähty, toisella putos muurinpalikka. Pienestä se on kiinni.

Eilen Tsaulla neljä rataa. Jatkettiin vitoslinjaa, eli kaksi vitosta, 15 ja hyl. Tuosta 15-radasta, hyppäristä, en tiedä missä se kolmas vitonen tuli. Kaksi rimaa putosi, Figo kaahotti sen verran että ihan sen piikkiin saatan laittaa, "helpoissa" kohdissa tulivat alas enkä mielestäni itse säätänyt mitään. Muuten se rata oli melkeinpä paras, mentiin kovaa ja sujuvasti. Etenemäkin oli 4,66 m/s. Tällä radalla oli hirvittävä juoksusuora, jonka onnistumisesta olen erityisen ylpeä :D Lopussa oli meille melko haastava hyppykuvio, joka sekin meni suunnitelman mukaan, jee. En jaksa sen paremmin analysoida nyt, mutta tässä videolla toinen vitosrata ja hylly https://www.youtube.com/watch?v=1eqswLtHtHs (tässä "pikkusen" ylimääräistä kaartelua, muuten hyvä... Aika oli hyvä, sadasosalleen ihanneajan verran :P ) ja https://www.youtube.com/watch?v=Supng-6UfCw&feature=youtu.be (täällä iski joku paniikki muurin jälkeen... veitsenterällä hetken aikaa ja lopulta hypystä ohi, ja sit se väärään suuntaan. muutoin hyvä rata tycker jag) Eilenkin sijoituttiin kaks kertaa vitosilla, toiseks ja kolmanneks. Lahjakortteja siis kertyy, hyvä!

Kisaaminen tuntuu nyt hyvältä ja kivalta :) Eiköhän se tästä. Perusasiat toimii, eli kontaktit, kepit ja lähdöt yms. ovat kohdallaan, rimojenylityskin hyvä. Figo on ollut aiempaa sähäkämpi ja kaahottanutkin, lieköhän pitkän kisatauon tulosta. Ei se kyllä mua haittaa, ihana kisakumppani se on :)

Viime viikonloppuna oli epävirallisten koitosten aika, ensin agilityn seuramestaruuskisa ja sunnuntaina mätsäri. Seuramestaruusrata oli haastavahko mutta kiva. Puhdasta rataa tehtiin esteelle 11 asti, sitten pieni herpaantuminen ja sen seurauksena yksi ylimääräinen hyppy. Muuten hyvä rata, olin tyytyväinen. Mätsärissä ei Figosta vieläkään tykätty :D Esiintyi kyllä hyvin.

Faro menee pian fyssarille, epäilen selässä jotain. Käsittelyn jälkeen otatan todennäköisesti uudet selkäkuvat, harkinnassa myös käyttää erikoistuneemmalla lekurilla kilppariasian takia. Se on jotenkin tosi aneemisen oloinen välillä, sisällä erityisesti. Seisoo huonosti, ja loppulenkeistä sen takapään liike on omituista. Vähän huolettaa, löytyykö selästä jotain uutta :/

Treenailun makuun

Vois sanoa, että ollaan palattu jonkinlaiseen ruotuun agilitytreenaamisen suhteen, vaikka tahti ei kovin kiivas olekaan. Kerran viikossa kuitenkin, ja tällä hetkellä se saa riittää. Nyt olen ilmoittautunut kisoihinkin piiiitkästä aikaa, ei varmasti parhaassa iskussa olla, mutta joskus se on kisaamisen kannalta ihan otollistakin. Käydään nyt fiilistelemässä ainakin.

Treeneissä olen keskittynyt ihan perusjuttuihin, erityisesti loppusuoriin ja keppeihin. Perusohjauksia palauteltu mieliin, samoin kontakteja. Faro on vaan humputellut kaikkea kivaa ja helppoa :P Figon suhteen on noussut hiukan pintaan tuttu ongelma Farolta - rimat. Olen toistaiseksi laittanut tämän sen piikkiin, että takana on pitkä treenitauko. Koiralla (ja ohjaajalla) ei paras tatsi vielä löytynyt, kuntokin on vähän huono... Toivottavasti kyse ei ole mistään oikeasta orastavasta ongelmasta, vaan hyppykunto löytyy, kunhan päästään oikeasti vauhtiin. Olen huomautellut rimojen putoamisesta samaan tyyliin, jota Farolle käytin aikanaan. Eli tyynesti, lempeästi ihmetellen, ohoh mites nyt noin kävi. Rima ylös ja hyppy yli, sitten kehut hyvästä ylityksestä. Kuvittelen tämän auttaneen ainakin hetkellisesti... Mun mielestä Figon kuitenkin pitäisi jo tässä vaiheessa hypätä aina tosissaan, vaikka ohjaaja pikkasen koittais möhliäkin. Kaikkea sen ei tarvitse sietää, mutta en halua sallia huonoa hyppyä, vaikka kaikki ei ole mun puolelta 100% hyvin tehtyä... :P Tähän ongelmaan sopivasti liittyen meillä on tulevana viikonloppuna hyppytekniikkakurssi. Katsotaan, josko sieltä saatais vähän ideoita asiaan liittyen, päästäisiin kunnolla työstämään tätä, ennen kuin se on muodostunut oikeasti ongelmaksi.

Faron kanssa selän uudelleen kuvaaminen on alkanut kiinnostaa taas. Se liikkuu mun silmääni ihan hyvin, mutta seisoo välillä tosi omituisesti. Ihan kuin takajalat ei kunnolla kantais. Tosin ongelma voi hyvinkin olla lihasperäinen, joten taidan ensin tyytyä lihashuoltoon. Mitään varsinaisia kipuilun oireita se ei ole näyttänyt. Kaikki tosi kivat jutut ovat yhtä kivoja edelleen, eli esim. agility, pallon noutaminen yms. näyttävät ihan yhtä kivoilta kuin aina ennenkin. Tosin, kovin helposti se tuskin vaivojaan näissä asioissa näyttääkään.

Ex tempore...

Tuli käytyä tokokokeessa :D Viime keskiviikon aamuna kuulin, että saman illan Ugin kokeessa on kolme paikkaa vapaana. Siinä vaiheessa en todellakaan kuvitellut osallistuvani, vaan harkinta alkoi vasta klo 17 maissa, kun Kirsi alkoi aiheesta puhua. Olin koko ajan ajatellut vain Figoa, mutta tuossa kohtaa pälkähti mieleeni myös Faro :D Voisinhan jättää paikallaolon väliin, koska sitä ei ole yhtään otettu koko vuotena. Faron kanssa ei olisi mitään tulospaineita, joten tämä ei suuresti haittaisi. Siitä se ajatus sitten lähti, ja 17.45 oli päätös tehtynä, koe alkoi alokasluokalla klo 18. Siispä pienesti omalle kentälle kokeilemaan hyppyä ja noutoa, sitten koepaikalle :D Eipähän ehtinyt kauaa jännittää.

Lisäsin jo pisteet Faron tulossivulle. Liikkeet menivät ihan ok lukuunottamatta kaukoja ja hyppyä. Seuraaminen oli kyllä huonoa. Koira ei tainnut vielä siinä vaiheessa tajuta, että ollaan tokoilemassa :P Ja tosiaan paikkis jätettiin tekemättä, epäreilua ottaa sellainen pitkän tauon jälkeen suoraan tositilanteessa... Jäävät olivat hyvät, tosin maahanmeno tosi hidas. Noudossa jäi seisomaan. Luoksetulossa annoin sekä käsimerkin että sanallisen käskyn, ehkä turhaan. Kaukoissa sain sen ekan kerran maasta istumaan, mutta toinen vastaava vaihdos ei enää onnistunut. Luulin tämän menneen nollille, mutta saatiin onneksi 6. Hyppy meni kokonaan pipariksi, hyppäsi vasta toisella tai kolmannella käskyllä, ja istumiseen vaati vissiin kolme. Takaisin päin tuli jo sujuvasti. Odotinkin, että useita käskyjä tarvitaan, mutta en nyt ihan näin montaa ajatellut :D Noh, onneksi pisteet riittivät tulokseen, se oli tavoite :) AVO3, 109p, ihan ok tällä valmistautumisella :D

Faro on huippu. Sen voi tosiaankin repäistä pystymetsästä tokokokeeseen, eikä hän ole siitä millänsäkään. Parhaansa teki, ja taas on yksi uusi, yhteinen kokemus takana :)

Otteen korjailua... kuva: Julia Vornanen

Tarkkana kaukoissa. kuva: Julia Vornanen

Ouppari

Viime viikonloppuna oli sis ohjelmassa tuo SCY:n Open show, paikkana Hyvinkää ja vinttikoirarata. Faro esiintyi pikkuvikaisten lassieluokassa kahdeksan muun uroksen seassa. Tuomarina brasilialainen colliekasvattaja Alexandre de Carvalho. Keli oli lämmin, ja treenisessiossa Faro ei meinannut millään ravata muutamaa askelta enempää, vaan peitsasi koko ajan... Ellei laukannut. No, kehässä kuitenkin liikkui suhteellisen kivasti vaikkakin odotaodotaodota sille sai koko ajan hokea. Paikallaan seisomisen se taisi oppia siinä odotellessa :D Tuloksena EH, eikä odotetusti sijoitusta luokassa. Arvostelu ei pituudellaan häikäissyt, joten aika turha esiintyminen sinänsä... Mutta Farolla oli kivaa, se on pääasia.

Samassa yhteydessä järjestettyyn tokokokeeseen osallistui Figon Sinna-sisko saaden toisen aloykkösensä. Hienosti ovat tokoilleet nämä sisarukset, noinkohan siskokin viimeistelee TK1:n kolmannessa kokeessaan? Oli kiva treffata tuttuja, Farokin tapasi kasvattajansa monen vuoden tauon jälkeen :) Koska mukana oli myös Aaron-vauva, olin ajatellut helpottaa reissua varaamalla hotellihuoneen oupparipaikan läheltä. Olikin ihan hyvä veto, näin sain olla paikalla niin pitkään kuin huvitti ja "kotimatka" oli lyhyt. Hotelli oli keskellä Riihimäen keskustaa, joten todellakin tavallisesta poikkeavaa menoa oli luvassa. Figokin pääsi ekaa kertaa elämässään hissiin :D Muitakin koiria oli aika paljon, oletettavasti maailmanvoittajan takia. Illalla käytiin vähän ulkoilemassa kaupunkiympäristössä, joka puolella oli terassit täynnä ihmisiä ja puistossa pussikaljoittelijoita. Ei ihan jokapäiväistä lenkkimaastoa meille :P Mutta hyvin sieltä selvittiin, pojat olivat kuin kotonaan.

Koiranraatoja hotellilla

Figosta tuli otettua kasvumamma toimesta hienot uudet kroppakuvat, jotka pistän sen omalle sivulle :) Joko se on äijistynyt, tai sitten vaan lihonut...

Hullun paperit

Luonnetesti koettu! Kyllähän sitä olinkin ehtinyt spekuloida ja jännittää ihan riittävästi. Figo on ollut niin mielenkiintoinen tapaus, etten oikein ole päässyt täysin perille sen pääkopasta. No, testi meni tavallaan odotetusti, mutta keskeinen ilmiö oli ihmiseltä tulevan uhan kamaluus koiralle, ja siitä johtuva kuormittuminen. Tämä huomattiin heti alkuleikissä. Aluksi Figo taisteli tapansa mukaan hyvin, mutta saadessaan tuomarilta läpsyn kuonolle se muuttui kuin toiseksi koiraksi ja "tipahti" samantien. Tästä se ei oikein kunnolla palautunut, vaan se leimasi koko lopputestin. Kelkka, haalari ja tynnyri eivät sille olleet lainkaan niin suuria juttuja kuin uhkaava ihminen. Pimeässä huoneessakin toimi hyvin. Seinässä se oli jo sen verran kuormittunut, että katsoi parhaaksi olla tekemättä oikein mitään. Myös puolustus jäi laimeaksi. Nämä olivat arkielämän perusteella yllätyksiä, mutta tuossa testitilanteessa täysin ymmärrettävä asia. Se ei vaan paineistuessaan pystynyt hyödyntämään ominaisuuksiaan sillä tavalla, kuin mitä paineettomassa tilanteessa tekisi.

Lopputulemana voisi sanoa, että Figolle on vahvat ominaisuudet mutta kokonaisuuteen aavistuksen liian heikko hermorakenne. Tuollainen setti joka siltä löytyy, vaatii hermoilta paljon. Ei mikään erityisen harvinainen kombo tällaisessa rodussa, jos tavoitteena on luonteikas koira - tavallaan vähän veitsenterällä tasapainoilua, jos kasvatusmielessä ajatellaan. Lohdullista on, että Figo ei osoita mitään heikkohermouden merkkejä normaalissa elämässä, vaan on hyvinkin lunki tapaus meidän hektisessä arjessa ja harrastuksissa. Lisäksi kokonaisuutta helpottaa se, että se ei ole erityisen pehmeä eikä myöskään ääniherkkä, lisäksi se on temperamentiltaan kohtuullisen vilkas. Periaatteessa siis paketti on muuten kunnossa, mutta hermot saisivat olla vahvemmat. Perusvahvoille ominaisuuksille sen hermot riittäisivät todennäköisesti hyvin. Osa-alueet lisään tulossivulle. Testivideo on nähtävissä täällä http://youtu.be/8cHTKT81Xoc

Testi ja sen tulos ei meidän elämäämme vaikuta mitenkään. Otsikon hullun paperit on siis ihan vain sarkastinen heitto :P Uusintaan tuskin lähden, ei ainakaan tällä hetkellä ole kiinnostusta. Katsotaan.

Lisäksi on sitten käyty tokokokeessa tänään. Meno ei ollut mitään superhienoa, oikeastaan kaikki seuraamiseen liittyvät liikkeet olivat aika rumia... Erityisesti vapaana seuraaminen. Olen tainnut hinkata sitä liikaa. Figo paineistui, oli epävarma. Myös jäävissä jouduin antamaan tuplakäskyt. Paikallaolo, luoksetulo ja hyppy olivat normaalitasolla ja oikein hyvät. Noh, en jää tätä koetta sen enempää märehtimään, tokoilut saavat nyt jäädä ja keskitytään seuraavaksi agilityyn. Pisteet siis riittivät hyvin ykkösen, kiltti tuomari jakoi niitä peräti 178,5p arvosta. Nämäkin pisteet lisään tulossivulle. Minimitavoite tokossa on saavutettu ja vieläpä minimimäärällä kokeita :) Siinä mielessä olen oikein tyytyväinen.

3.8. tokossa hulppean suuri palkintopysti

Faro esiintyy sitten ensi viikonloppuna open shown lassieluokassa :D Pitäisi pestä ja harjoitella esiintymistä. Pari kertaa olen kokeillut, ja meno on aika vallatonta... Pojat pääsevät kokemaan myös elämänsä ekan hotelliyön.

Uimamaisteri Faro 7v

Kokeessa

Pitkän hiljaiselon jälkeen siis virallinen koitos Figon kanssa! No, onhan tässä parissa näyttelyssä käyty mut ei niitä lasketa :P Sain paikallaolon hyvin kuntoon reilussa viikossa, kun vaan tein selkeitä treenejä ja suunnittelin tekemiseni, luin koiraa ja autoin sopivasti mutta en liikaa. Eipä sit kokeeseen mennessä enää edes jännittänyt asia yhtään.

Huittisissa oltiin, hoksasin siinä kokeen alla että tämähän on eka kertal kun Figo on missään kokeessa ns. vieraassa paikassa :P Agikisoissa toki on käyty monissa paikoissa, mutta se on lajina niin erilainen. Tämä oli paikkana ihan kiva, hiekkakenttä rauhallisessa ympäristössä, vaikka oltiinkin ihan Huittisten keskustassa. Pelkäsin kaatosadetta, koska sellaista luvattiin. Tästä tulikin mieleen, että pitää lopettaa kermaperseily ja ottaa jossain vaiheessa ihan tarkoituksella ainakin paikallaoloa kaatosateessa. Nyt siltä vältyttiin, sen sijaan tuuli oli ihan järkky ja keli kaikkea muuta kuin sopis kesä-heinäkuun vaihteessa odottaa...

Oltiin suoritusvuorossa ekana. Tarkoitti siis, että oltiin myös paikallaolorivistössä reunassa. Aika unelma suorituspaikka, koska koiria oli 9 niin paikallaolot olivat kahdessa ryhmässä. Ehdin siis toisen ryhmän aikana ihan hyvin valmistautua yksilöliikkeisiin. Paikkis meni suorastaan täydellisesti, Figo tuijotti koko ajan mua ja oli erittäin skarppina. Yksilöliikkeet alkoivat tahmeasti. En tiedä mikä seuruissa oikein oli, perusasennon se otti hyvin ja oli hyvin vastaanottavaisen näköinen kun sanoin "valmis". Sillä hetkellä kuitenkin katse tipahti ja vire laski. Parani joka kerta kun annoin käskyn, mutta silti yleisesti ottaen seuruut olivat tavallista huonommat. Silti niistä annettiin 9 ja 8,5. Jäävissä seuruu oli jo parempaa, ja muutenkin ne menivät ihan ok. Luoksetulo oli hyvä, pelkäämäni törmäys jäi hyvin lieväksi. Hyppy oli huono. Osui esteeseen hypätessään, steppasi mun siirtyessä viereen ja otti perusasennon samantien kun pääsin viereen, ilman lupaa. Noh, siitä tuli 7 mutta kokonaisuudessa se ei haitannut - ykkönen kuin ykkönen ja se riittää mulle. Yhteensä 178p, sijoitus taisi olla 4/9. Olen tyytyväinen, vaikka pikkasen häiritsi se seuraaminen. Kuitenkin pitkän tauon jälkeen kilpakentille palattu ja ihan kelpo suorituksella kuitenkin. Elokuussa vasta seuraavaksi, toivon mukaan saadaan se kolmas ALO1 silloin. Lisäsin tämän kokeen pisteet ja kommentit jo tulossivulle, pitäisi jaksaa sinne päivittää myös näyttelytulokset...

Agilitymasennus

Agilityä en ole jaksanut sitten treenata yhtään. Mutta päätin, että mitäpä sitä turhaan stressaamaan, tehdään mikä hyvältä tuntuu. Ts. ollaan nyt treenattu vain tokoa/tottista, tähtäimenä tulevan viikonlopun koe. Edelleen alokkaaseen, koekokemuksen vuoksi haluan sen koularin Figolle hankkia. Katsotaan avointa sitten joskus, jos jaksan. Maastoilutkin ovat olleet tosi minimissä, yksi jälki ja esineruutu... Mutta kunhan tämä koe saadaan pois alta, niin siirrytään enemmän metsään. Seuraava tokokoe on joka tapauksessa vasta elokuussa, meni tämä miten meni.

Tokon suhteen "meinasi" viime viikolla hiipiä pieni ahdistus, kun Figo oli yllättäen paikallaolorivissä tosi levoton ja lopulta nousi ylös. Olisi pitänyt lukea sitä paremmin ja siirtyä lähemmäs levottomuuden jatkuessa, mutta en vaan jostain syystä niin tehnyt... Noh, tuon jälkeen olen tehnyt todellisen intensiivijakson paikallaoloja, joka päivä pari erilaista makuuta. Nämä harjoitukset ovat tähdänneet lähinnä tulevaan kokeeseen, mutta sen jälkeen aion jatkaa harjoituksia entistä parempaan paikallaoloon tähdäten. Sehän oli jo todella hyvällä mallilla viime syksynä, mutta näköjään se pitkän tauon jälkeen voi vieläkin "levitä". Suurelta osinhan kyse on mun pääkopastani, jos olen kauhusta pyörtymäisilläni ja odotan vaan "kohta se nousee", niin tarttuuhan se koiraankin... Noh, nyt viime päivien rivimakuut ovat menneet tosi hyvin, joten olen saanut luottamuksen takaisin. Vielä meinaan tänään ja huomenna ottaa varmuuden vuoksi jonkinlaiset perusharjoitukset yksinäni. Muissa liikkeissä ei pitäisi olla mitään radikaalia vikaa, vaikka tuskin nyt ihan pelkkää kymppiä on tulossa :P Luoksetulo on ehkä heikoin, yllättäen -  Figo on nimittäin keksinyt törmätä muhun ihan kunnolla. Sitä paikkaa pitää myös muistutella juuri ennen koetta.

Faron kanssa en ole tehnyt oikein mitään :( Ei vaan ole ollut virtaa. Pesismailaa on heitelty takapihalla ja se on tuhonnut pari tennispalloa, eli täysin toimettomana ei ole ollut :D Agiahan Faro haluais, sitä jos/kun treenaan niin en pysty olemaan treenaamatta myös sen kanssa. Kropan suhteen olen muuten havaitsevinani, että Faro on ekaa kertaa elämässään saanut läskikerroksen... Kastraatio alkaa vaikuttaa, ruoka-annoksia saa oikeasti pienentää.

Juhannusaattona, Faroa väsyttää jo...

Seuraava etappi sunnuntaisen kokeen jälkeen onkin sitten Figon luonnetesti. Huhheijaa, siitä vasta jännää tulee. Muutoin vietellään hiljaiseloa varmaan elokuun puoliväliin. Silloin ohjelmassa seuraavat tokokokeet. Ellen sitten satu innostumaan agikisoihin tässä välissä, epäilen kyllä...

Se on kesä ny

Ja helteet. Ei ole päästy oikein kunnolla lenkkeilemäänkään, kun päivällä on niin kuuma ja illalla vauvasta ei pääse irtoamaan lenkkiä varten. Noh, kaikenlaista pikkutouhuilua tekevät takapihalla ja onhan toi vaunulenkkeily omanlaistaan aktivointia sekin. Mutta kovin suurta fyysistä rasitusta ei tällä menolla tule. Uimaan pitäis kyllä saada aikaiseksi mennä, jospa Figokin jo tänä kesänä keksis sen homman hienouden.

Tänään otin puolen tunnin mettäulkoilun päätteeksi vielä pienen esineruudun. Vein kaksi esinettä ns. takarajalle, en kylläkään laskenut miten kauas kävelin mutta tuskin ne ihan 50 metrissä olivat. Aika lähekkäin, toinen pehmeä ja toinen kova, Lindan rakennuspalikka. Ekalla haulla lähti vauhdikkaasti ja löysi heti pehmeän esineen. Toista lähti hakemaan, mutta homma meni päämäärättömäksi sinkoiluksi. Lopulta menin itse ruutuun rohkaisin etsimään, olin ihan muutaman metrin päässä palikasta kun vasta sen löysi. En usko, että vika oli kovassa esineessä, kyllä se sen mielellään ottaa suuhun kun se sille annetaan. Jotenkin se ei enää ekan esineen jälkeen hoksaa, että samaa toimintaa halutaan vielä toisenkin kerran. Ongelmanratkaisua siis vois miettiä... Tosin hyvin mahdollista, että meidän koeuralle riittää jo sen yhdenkin esineen hakeminen :P

Faron kanssa käytiin kilpparikontrollissa. Arvot ok ja lääkitys pysyy samana. Jos nyt vuodeksi otettais sen poikkeuslupakin, vaikka tuskin tulee kisailtua. Mutta ainakin siltä varalta, että meitä tarvitaan piirinmestaruusjoukkueessa, tai jos tulee muuten innostuttua kisoihin.

Paluu arkeen

Perheenlisäys syntyi viitisen viikkoa sitten, ja olen pikkuhiljaa päässyt normaalieloon koirienkin suhteen. Lenkkeilyt ovat vähän muuttuneet, kun tulee suhteellisen paljon liikuttua joko yhden tai kahden lapsen kanssa. Vauvan kanssa pääsee helposti metsälenkillekin kantorepun kanssa, mutta molempien kanssa liikkuessa pysyttelen asfalttitiellä vaunujen kanssa. Oikeastaan se on tuntunut yllättävänkin mukavalta, ja välillä olen ihan vapaaehtoisesti valinnut tielenkin metsän sijaan :o Pojille ihan mukavaa ilmeisesti sekin, onpahan ainakin enemmän kusia haisteltavana kuin metsässä.

Pikkasen olen rohkaistunut jo treenaamaankin. Agia on tehty pari kertaa pienimuotoisesti. Ongelmat ovat samat kuin ennenkin :P Figon kanssa jouduin ihan nenästä vetäen ottamaan keppien viimeistä väliä, kun se meinasi jatkuvasti jäädä kepittelemättä. Tämä ja pari perkelettä tuntuivat kuitenkin auttaneen, ja nyt näyttää paremmalta. Kunnon ratatreeniä en ole sen kanssa vielä oikeastaan ottanut. Faron kanssa on vaan humputeltu, ja taitaa sen kanssa nyt jäädäkin perusteellisemmat treenaamiset. Oma aika ja energia ei vaan riitä, ja kun ongelmia ja opeteltavaa olis niin paljon. Ehkä käydään jotkut kisat sitten kun huvittaa, tai sitten ei.

Tottispuolella olen tehnyt pari tunnustelutreeniä, katsoakseni missä mennään. Silläkin saralla näyttäisi tilanne olevan ennallaan. Tokon alokasluokkaan ajattelin kesäkuun lopulla, jos nyt saatais ne puuttuvat ykköset kesän aikana. Pientä muistuttelua vaan, niin eiköhän se siitä.

Yhdessä näyttelyssäkin käväistiin, sieltä sileä ERI. Parin viikon päästä käväistään toisessakin. Sit onkin jo pääerkkari järjestelyvastuineen, silloin omat koirat jäävät kotiin. Ihan tarpeeksi tekemistä on muutoinkin...

Keväällä tyhjät oli pussit niin

Nyt on Faro menettänyt miehuutensa. Pallit poistettiin edellispäivänä, ja toipuminen on mennyt hyvin. Kauluri ei pysynyt päässä ollenkaan, joten Faro on saanut olla yöt makkarissa vierihoidossa :P Ei ole juurikaan yrittänyt nuolla haavaa, joten helpolla on toistaiseksi päästy. Pissaaminen on tiukassa, mutta kaipa se siitä. Ruoka maistui heti leikkauspäivän iltana hyvin. Toivottavasti operaation tulos on toivottu, eli vältytään eturauhasvaivoilta ja jospa ihojututkin helpottaisivat. Johtuivat ne sitten kilpparista tai allergiasta.

Mielenkiintoista on nähdä psyykkinen puoli. Erityisesti se, vaikuttaako tämä poikien keskinäisiin väleihin. Figo on ehkä ollut vähän epävarma omasta asemastaan vielä, ja voisin kuvitella että tämä operaatio saa siihen jonkinlaista varmuutta.

Viime viikolla lenkkeiltiin Raumalla Lyytin seurassa. Ihania kuviakin tuli paljon, tässä yksi suosikkini... :D

Keppileikin lopputulos oli tietenkin tämä. Ihan kivasti pojat leikkivät, mutta Figo vaatimattomassa persoonassaan vetää aina pitemmän korren :P

Erityisen iloinen olen tästä kuvasta :) Farosta ei ole varmaan koskaan otettu näin hienoa kroppaposeerausta. Kiitos siis kuvaaja-Vilmalle :)

Vielä olis odoteltavaa, ennen kuin pääsen mahasta eroon. Korkeintaan viisi viikkoa kuitenkin, eli loppu häämöttää. Jo tässä vähän kuumotteleekin päästä taas koirienkin kanssa treenaamaan. Toivottavasti toivun normaalisti, ettei mene kesä ihan harakoille tällä saralla :)

Kun Figo konekarhun kohtasi

Veela-siskon syksyisestä konekarhutestistä innostuneena ilmoitin Figon vastaavaan koitokseen. Eilen sitten käytiin Raumalla tutustumassa tuohon pyörillä liikkuvaan täytettyyn otukseen. Kikon reagointi oli juuri niin raivokasta kuin odotinkin, ja sen rohkeus riitti hienosti myös alun jälkeen. Tämän perusteella se todellakin alkaa olla sinut tämän puolensa kanssa. Konekarhu oli sille varmasti aika hyvä testaus, siinähän koneenkäyttäjä ohjailee karhua koiran käytöksen mukaan. Kun koira käyttää rohkeuttaan ja hyökkää, karhu perääntyy (toisin kuin esim. luonnetestin kelkalla, joka etenee koiran käytöksestä huolimatta). Tässä "suoritus" videolla http://www.youtube.com/watch?v=FVin_bk9zLk

Testistä sai myös lyhyen kirjallisen arvion rasti ruutuun -periaatteella. Figon lomakkeeseen kirjattiin näin:

-Koiran reaktio hajujälkeen: Voimakas, lähtee jäljelle
-Reaktio nähdessään pedon: Siirtyy omistajan ja pedon väliin, aloittaa haukun heti
-Koiran toimintakyky pedon liikkuessa: Suuri
-Koiran rohkeus pedon liikkuessa: Suuri (katsekontakti tiivis)
-Taistelutahto: Suuri, tekee valehyökkäyksiä mutta pitää turvallisen etäisyyden
-Väistöliikkeet/ketteryys: Erittäin nopea

Testaajat kehuivat niin paljon, että melkein nolotti :D Ei kuulemma tästä koirasta lopu heti paukut kesken, voimaa riittää. Harrastuksia ajatellen on ohjaajasta kiinni, osaako siitä ottaa kaiken irti. Nimenomaan... Käskivät myös antaa sisäfilettä iltaruuaksi :D Olin kyllä itsekin tosi tyytyväinen nähtyäni, miten hyvin se säilytti toimintakykynsä ja osoitti aika suurta taistelutahtoa usean minuutin ajan. Ja loppujen lopuksi selviytyi "voittajana", eli ehkä se valmiiksi iso ego taas hieman suureni :P Karhun poistuttua Figo oli samantien normaali itsensä, eikä jäänyt mitenkään puhisemaan tai tuijottelemaan. Arviointitilanteessa hyppeli kuvausteltasta tullutta isäntää vasten ja otti kontaktia muihin yleisössä olleisiin.

Kiva, mielenkiintoinen testi. Paikalla oli tosi erilaisia rotuja, Figon jälkeen oli käytännön hirvikoirana toimiva laika. Näiden lisäksi näin sakemannin ja nöffin suoritukset. Olisi ollut kiva nähdä Faronkin toiminta, mutta pihiys iski... Olisi ollut satkun keikka, jos molemmat olisi vienyt.

Muuta me ei sit oikein olla tehtykään. Kovia pakkasia on pitänyt tätä viikonloppua lukuunottamatta pari viikkoa. Farokin on onneksi tottunut, eikä nostele jatkuvasti jalkoja. Sillä olen pitänyt takkia melkein joka ulkoilulla, Figolla vain pitemmillä reissuilla (jotka tosin ovat olleet ehkä puolta tuntia). Tiellä kulkiessa ei tassuja nostella, mutta höttölumessa palelee herkästi. Onneksi Faron tassut ovat edelleen oikein hyvät :) Kortisonikuuri lähenee loppuaan, saa nähdä mitä sen jälkeen tapahtuu.

Tavoitteiden tynkää

Tämän vuoden tekosia on vielä hankala ennustaa, kun ei ole aavistusta tulevan perheenjäsenen helppudesta tai vaikeudesta. Mutta stressiä en ota, vaan katsotaan rauhassa mihin kaikkeen aika ja energia riittää. Tässä kuitenkin pientä listausta aiheesta.

Faro:
-Muutamat agikisat, joista asiallisia tuloksia. Koitetaan parantaa viime vuodesta ;)
-Josko yhdessä näyttelyssä uskallettais käydä
-Tärkeintä kuitenki pysyä fyysisesti kunnossa

Figo:
-Loput tokon aloykköset -> TK1
-Agissa kolmosiin ja siellä jokunen kisa
-JK1: Jos kaikki menee hyvin, niin vuoden päätavoite. Lähinnä kokeeseen menon kynnyksenä on tottis, jossa on vielä useita keskeneräisiä liikkeitä. Esteet ja eteenmeno erityisesti, muusta selvittäisiin varmaan jo nyt. Esineruutu vaatii harjoitusta, jälki on parhaimmalla mallilla.
-Jokunen näyttely, tulosten suhteen ei tavoitteita
-Luonnetesti
-Jos rahatilanne sallii, niin selkäkuvat ja/tai kilpparitesti

Uut vuat

Vuosi vaihdettu, ekaa kertaa nykyisessä töllissä (viime vuonna oltiin Sysmässä). Siten tämä oli oikeastaan eka uusivuosi Figolle, kun se oli kunnon jytinässä. Täällä paukkui enemmän kuin odotin, kylläkin porukka vaikutti mukavan tunnolliselta ja aloittivat vasta tasan klo 18. Käytiin neljän aikaan metsässä ja 17.45 käytin vielä erikseen nurkalla kusaisemassa. Kun kuudelta töminä alkoi, Faro hermostui heti entiseen malliin. Taustahälynä oli päällä sekä radio että telkkari, pyykkiä ja tiskiäkin tuli pestyä illan aikana... Jännäsin etukäteen, tarttuuko Faron hermostuneisuus Figoon. Onneksi turhaan, se oli aivan oma itsensä koko illan eikä osoittanut mitään pelkäämisen merkkejä. Muutaman kerran jysähti oikein todella kunnolla, silloin kyllä nosti päänsä ja kuunteli, mutta siinä se. Faro läähätti koko illan ja pysytteli lähelläni. Suht pian loppujen lopuksi kuitenkin toipui, hiukan ennen yhtä käytiin kusaisemassa ja mentiin nukkumaan, ja Farokin rauhoittui unille.

Nämä pojat on kyllä erinomainen esimerkki laukausvarmuuden testaamisen hankaluudesta... Mielestäni Faro ei ollut paukkuvarma edes omassa luonnetestissään, silti sille papereihin sellainen kirjattiin. Se reagoi kyllä ilotulitteiden lisäksi ihan laukauksiinkin. Tilanne on pahentunut iän myötä, mikä on ominaisuudelle ihan tyypillistä. Harmi näin, Faro on muuten mainioluonteinen. Mutta onneksi tämä häiritsee pääsääntöisesti vain yhtenä päivänä vuodessa, ja se palautuu jytinästä verrattain helposti. Figo taas "vitosen koirana" ei ole osoittanut merkkejä paukkuarkuudesta... Ei pelkää ilotulitteita, ukkosta tai muutakaan pauketta. Toki nuo testitilaisuudet ovat erilaisia verrattuna arkielämässä tapahtuvaan paukkeeseen.

Faron kanssa käytiin myös lääkärissä näyttämässä koko syksyn ärtyneenä olleita tassuja. Aloin epäillä allergiaa tai atopiaa tms, kun tilanne ei vaan tuntunut helpottavan. Oireet sopisivat allergiaan erinomaisesti, Faro on kyllä vähän vanha allergian puhkeamiseen. Toisaalta ehkä sen aiemmat oireilut voisivat olla liittyneet allergiaan? Siis esim. korvien töhnääntyminen tai mahajutut tms. Noh, nyt aloitettiin kortisonikuuri tassutilanteen helpottamiseksi ja alan testaamaan liha kerrallaan, aiheutuuko oireita jostain tietystä.

Sitten pieni katsaus menneeseen vuoteen...

Faro
-Kilpparivaiva, lääkitys: Odotettavissa ollut asia, olen oikeastaan tyytyväinen että tilanne lopulta ratkesi näin.
-Kahdet agikisat, yksi tulos, 30 :D Ei siis mitään tulosiloittelua, mutta ei haittaa.

Figo
-Agissa kaks kakkosluokan luvaa: Kolmaskin olis ollut kiva, mutta ei se enää harmita. Mulla petti pää keväällä, kun kaks ekaa tuli niin helposti... Sitten ahdistuin koko lajista ja se jäi taka-alalle koko kesäksi.
-Tokossa yksi koe, ALO1: Haaveilin ehtiväni jo useampaan kokeeseen, mutta lopulta olen tosi tyytyväinen, etten kiirehtinyt kokeisiin. Mielestäni ei oltu vielä "henkisesti valmiita" kokeeseen ennen tätä.
-BH: Vuoden päätavoite, johon oikeasti kyllä satsasinkin. Kuten tokossa, tässäkin suurin kehitys oli henkisellä puolella :) Saattoi jo sanoa, että Figon kanssa luotettiin toisiimme. Siinä ohessa tuli sitten tekninen kehitys. Pakko siis olla tosi tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa (ellei kaikki ole unohtunut talven aikana :P)
-Jälki: Jäi loppujen lopuksi aika vähälle, kun innostuin tottiksesta. Kuitenkin kehitystä tuli, esim. janat sujuvat pääosin kivasti. Itse jäljestyksessä ongelmat ovat ihan samoja kuin aiemminkin, Figolla on joskus liiankin kiire ja ohjaaja käyttää liikaa liinaa.

Jos seuraavassa tekstissä pohtisi jotain uusia tavoitteita sitten.