Kun Figo konekarhun kohtasi

Veela-siskon syksyisestä konekarhutestistä innostuneena ilmoitin Figon vastaavaan koitokseen. Eilen sitten käytiin Raumalla tutustumassa tuohon pyörillä liikkuvaan täytettyyn otukseen. Kikon reagointi oli juuri niin raivokasta kuin odotinkin, ja sen rohkeus riitti hienosti myös alun jälkeen. Tämän perusteella se todellakin alkaa olla sinut tämän puolensa kanssa. Konekarhu oli sille varmasti aika hyvä testaus, siinähän koneenkäyttäjä ohjailee karhua koiran käytöksen mukaan. Kun koira käyttää rohkeuttaan ja hyökkää, karhu perääntyy (toisin kuin esim. luonnetestin kelkalla, joka etenee koiran käytöksestä huolimatta). Tässä "suoritus" videolla http://www.youtube.com/watch?v=FVin_bk9zLk

Testistä sai myös lyhyen kirjallisen arvion rasti ruutuun -periaatteella. Figon lomakkeeseen kirjattiin näin:

-Koiran reaktio hajujälkeen: Voimakas, lähtee jäljelle
-Reaktio nähdessään pedon: Siirtyy omistajan ja pedon väliin, aloittaa haukun heti
-Koiran toimintakyky pedon liikkuessa: Suuri
-Koiran rohkeus pedon liikkuessa: Suuri (katsekontakti tiivis)
-Taistelutahto: Suuri, tekee valehyökkäyksiä mutta pitää turvallisen etäisyyden
-Väistöliikkeet/ketteryys: Erittäin nopea

Testaajat kehuivat niin paljon, että melkein nolotti :D Ei kuulemma tästä koirasta lopu heti paukut kesken, voimaa riittää. Harrastuksia ajatellen on ohjaajasta kiinni, osaako siitä ottaa kaiken irti. Nimenomaan... Käskivät myös antaa sisäfilettä iltaruuaksi :D Olin kyllä itsekin tosi tyytyväinen nähtyäni, miten hyvin se säilytti toimintakykynsä ja osoitti aika suurta taistelutahtoa usean minuutin ajan. Ja loppujen lopuksi selviytyi "voittajana", eli ehkä se valmiiksi iso ego taas hieman suureni :P Karhun poistuttua Figo oli samantien normaali itsensä, eikä jäänyt mitenkään puhisemaan tai tuijottelemaan. Arviointitilanteessa hyppeli kuvausteltasta tullutta isäntää vasten ja otti kontaktia muihin yleisössä olleisiin.

Kiva, mielenkiintoinen testi. Paikalla oli tosi erilaisia rotuja, Figon jälkeen oli käytännön hirvikoirana toimiva laika. Näiden lisäksi näin sakemannin ja nöffin suoritukset. Olisi ollut kiva nähdä Faronkin toiminta, mutta pihiys iski... Olisi ollut satkun keikka, jos molemmat olisi vienyt.

Muuta me ei sit oikein olla tehtykään. Kovia pakkasia on pitänyt tätä viikonloppua lukuunottamatta pari viikkoa. Farokin on onneksi tottunut, eikä nostele jatkuvasti jalkoja. Sillä olen pitänyt takkia melkein joka ulkoilulla, Figolla vain pitemmillä reissuilla (jotka tosin ovat olleet ehkä puolta tuntia). Tiellä kulkiessa ei tassuja nostella, mutta höttölumessa palelee herkästi. Onneksi Faron tassut ovat edelleen oikein hyvät :) Kortisonikuuri lähenee loppuaan, saa nähdä mitä sen jälkeen tapahtuu.

Tavoitteiden tynkää

Tämän vuoden tekosia on vielä hankala ennustaa, kun ei ole aavistusta tulevan perheenjäsenen helppudesta tai vaikeudesta. Mutta stressiä en ota, vaan katsotaan rauhassa mihin kaikkeen aika ja energia riittää. Tässä kuitenkin pientä listausta aiheesta.

Faro:
-Muutamat agikisat, joista asiallisia tuloksia. Koitetaan parantaa viime vuodesta ;)
-Josko yhdessä näyttelyssä uskallettais käydä
-Tärkeintä kuitenki pysyä fyysisesti kunnossa

Figo:
-Loput tokon aloykköset -> TK1
-Agissa kolmosiin ja siellä jokunen kisa
-JK1: Jos kaikki menee hyvin, niin vuoden päätavoite. Lähinnä kokeeseen menon kynnyksenä on tottis, jossa on vielä useita keskeneräisiä liikkeitä. Esteet ja eteenmeno erityisesti, muusta selvittäisiin varmaan jo nyt. Esineruutu vaatii harjoitusta, jälki on parhaimmalla mallilla.
-Jokunen näyttely, tulosten suhteen ei tavoitteita
-Luonnetesti
-Jos rahatilanne sallii, niin selkäkuvat ja/tai kilpparitesti

Uut vuat

Vuosi vaihdettu, ekaa kertaa nykyisessä töllissä (viime vuonna oltiin Sysmässä). Siten tämä oli oikeastaan eka uusivuosi Figolle, kun se oli kunnon jytinässä. Täällä paukkui enemmän kuin odotin, kylläkin porukka vaikutti mukavan tunnolliselta ja aloittivat vasta tasan klo 18. Käytiin neljän aikaan metsässä ja 17.45 käytin vielä erikseen nurkalla kusaisemassa. Kun kuudelta töminä alkoi, Faro hermostui heti entiseen malliin. Taustahälynä oli päällä sekä radio että telkkari, pyykkiä ja tiskiäkin tuli pestyä illan aikana... Jännäsin etukäteen, tarttuuko Faron hermostuneisuus Figoon. Onneksi turhaan, se oli aivan oma itsensä koko illan eikä osoittanut mitään pelkäämisen merkkejä. Muutaman kerran jysähti oikein todella kunnolla, silloin kyllä nosti päänsä ja kuunteli, mutta siinä se. Faro läähätti koko illan ja pysytteli lähelläni. Suht pian loppujen lopuksi kuitenkin toipui, hiukan ennen yhtä käytiin kusaisemassa ja mentiin nukkumaan, ja Farokin rauhoittui unille.

Nämä pojat on kyllä erinomainen esimerkki laukausvarmuuden testaamisen hankaluudesta... Mielestäni Faro ei ollut paukkuvarma edes omassa luonnetestissään, silti sille papereihin sellainen kirjattiin. Se reagoi kyllä ilotulitteiden lisäksi ihan laukauksiinkin. Tilanne on pahentunut iän myötä, mikä on ominaisuudelle ihan tyypillistä. Harmi näin, Faro on muuten mainioluonteinen. Mutta onneksi tämä häiritsee pääsääntöisesti vain yhtenä päivänä vuodessa, ja se palautuu jytinästä verrattain helposti. Figo taas "vitosen koirana" ei ole osoittanut merkkejä paukkuarkuudesta... Ei pelkää ilotulitteita, ukkosta tai muutakaan pauketta. Toki nuo testitilaisuudet ovat erilaisia verrattuna arkielämässä tapahtuvaan paukkeeseen.

Faron kanssa käytiin myös lääkärissä näyttämässä koko syksyn ärtyneenä olleita tassuja. Aloin epäillä allergiaa tai atopiaa tms, kun tilanne ei vaan tuntunut helpottavan. Oireet sopisivat allergiaan erinomaisesti, Faro on kyllä vähän vanha allergian puhkeamiseen. Toisaalta ehkä sen aiemmat oireilut voisivat olla liittyneet allergiaan? Siis esim. korvien töhnääntyminen tai mahajutut tms. Noh, nyt aloitettiin kortisonikuuri tassutilanteen helpottamiseksi ja alan testaamaan liha kerrallaan, aiheutuuko oireita jostain tietystä.

Sitten pieni katsaus menneeseen vuoteen...

Faro
-Kilpparivaiva, lääkitys: Odotettavissa ollut asia, olen oikeastaan tyytyväinen että tilanne lopulta ratkesi näin.
-Kahdet agikisat, yksi tulos, 30 :D Ei siis mitään tulosiloittelua, mutta ei haittaa.

Figo
-Agissa kaks kakkosluokan luvaa: Kolmaskin olis ollut kiva, mutta ei se enää harmita. Mulla petti pää keväällä, kun kaks ekaa tuli niin helposti... Sitten ahdistuin koko lajista ja se jäi taka-alalle koko kesäksi.
-Tokossa yksi koe, ALO1: Haaveilin ehtiväni jo useampaan kokeeseen, mutta lopulta olen tosi tyytyväinen, etten kiirehtinyt kokeisiin. Mielestäni ei oltu vielä "henkisesti valmiita" kokeeseen ennen tätä.
-BH: Vuoden päätavoite, johon oikeasti kyllä satsasinkin. Kuten tokossa, tässäkin suurin kehitys oli henkisellä puolella :) Saattoi jo sanoa, että Figon kanssa luotettiin toisiimme. Siinä ohessa tuli sitten tekninen kehitys. Pakko siis olla tosi tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa (ellei kaikki ole unohtunut talven aikana :P)
-Jälki: Jäi loppujen lopuksi aika vähälle, kun innostuin tottiksesta. Kuitenkin kehitystä tuli, esim. janat sujuvat pääosin kivasti. Itse jäljestyksessä ongelmat ovat ihan samoja kuin aiemminkin, Figolla on joskus liiankin kiire ja ohjaaja käyttää liikaa liinaa.

Jos seuraavassa tekstissä pohtisi jotain uusia tavoitteita sitten.